maanantai 31. lokakuuta 2016

Juhlakampaukset

Trendikäs lettinuttura

Ensimmäisenä kampauspäivänä tässä jaksossa teimme aika kivan perus lettikampauksen. Kampauksen teossa ei mennyt muistaakseni kovinkaan kauaa.
Ensin harjoituspäät pestiin sekä föönattiin, jonka jälkeen hiusten etuosaan tehtiin ranskalainen letti puolittain. Tämän jälkeen letti käännettiin otsalle ja kiinnitettiin hengettömillä sekä pinneillä.
Takaosaan tehtiin ensin tupeeraukset, jotta kampauksen painopiste olisi kauniisti. Tupeerauksen jälkeen niskaan kiinnitettin hiusvalkki. jonka jälkeen jäljelle jääviin hiuksiin tehtiin kaksi lettiä. Letit levitettiin mahdollisimman isoiksi ja niillä peitettiin niskassa oleva valkki.




Romanttinen juhlakampaus

Toinen kampaus, jonka olemme koulussa tässä jaksossa oli ainakin omasta mielestäni haastavampi kuin ensimmäinen ja minulla meni tähän noin kolme tuntia. 
Ohje tähän kampaukseen löytyy tästä linkistä:



Juhlakampausten teossa tärkeää

Juhlakampauksia tehdessä on tärkeää muistaa hyvä pohjatyö sekä kampaukseen sopiva föönaus. Myös siisteys sekä se, että käyttää tarpeeksi pinnejä ja hengettömiä on tärkeää, jotta kampaus pysyisi kasassa vaikka koko päivän.
Kampausten muotojen pitäisi olla jokapuolelta kauniin tasaiset.

Syys/talvi 2016 trendikkäät kampaukset

Syys ja talvi 2016 trendit 

Sisältävät paljon tekstuuria, erilaisia solmuja, nutturoita sekä poninhännät niskassa ja boheemityylisiä laineita. Myös erilaisia hiuskoristeita on ollut paljon esillä niin tiaroina kuin arkisemmissakin muodoissa.


Boheemit laineet sekä keskijakaus

 Solmut sekä juhlallinen hiuskoriste

 Arkiset hiuskoristeet

Nutturat 

 Erilaisia tekstuureja sekä voimakkaasti sivulla olevat jakaukset


Trendikkäät kampaukset lyhyisiin ja puolipitkiin




torstai 26. toukokuuta 2016

Ulkomaan työssäoppimispaikan esittely


1. Työssäoppimispaikan esittely ja kuvaus
- Olen siis ollut työssäoppimassa Toni&Guylla kolme viikkoa. Toni&Guy on yksi Britannian suurimmista ja vanhimmista kampaamoketjuista. Ensimmäinen liike perustettiin Lontooseen vuonna 1963. Toni&Guy-kampaamoja löytyy ympäri maailmaa 48 eri maasta.

2. Työssäoppimispaikan työnantajan ja työntekijöiden esittely
- Työpaikalla oli yhteensä 14 työntekijää. Liikkeessä oli erikseen ns. stylistit, jotka leikkaavat asiakkaiden hiukset, color artists, jotka tekevät vain värjäyksiä, ja sitten vielä uudemmat tulokkaat, jotka vain pesi ja föönasi asiakkaita.
Hiustenvärjääjiä kampaamossa oli neljä, yksi työntekijä ei tehnyt mitään muuta kuin oli kassalla, kolme hiustenpesijää ja loput olivat leikkaaija.
Ohjaajanani oli mies nimeltään Jamie, joka omistaa kyseisen Toni&Guy liikkeen.
Eniten työskentelin pesupaikalla Marnie-tytön kanssa, joka oli ilmeisesti liikkeen uusin tulokas, joten hän ei vielä leikannut asiakkaiden hiuksia. Pesupaikalla olin myös Maisien kanssa, joka ei myöskään tehnyt juuri leikkauksia, vaan oli pelkästään kassalla ja pesemässä hiuksia.

3. Mitä tuotteita ja tuoteryhmiä liikkeessä on? Mikä niissä on hyvää?
- Liikkeessä käytetään Label.m -merkkisiä pesu- ja viimeistelytuotteita ja Wellan värejä. Label.m -tuotteet vaikuttivat hyvälaatuisilta, vaikka niiden myyntihinta oli aika halpa kampaamotuotteiksi (Goldwellin luokkaa).


4. Jonkun sinulle erityisen tai mielenkiintoisen tuotteen tai palvelun esittely
- Kyseisellä työpaikalla (ja yleisestikin Englannissa) hiukset pestään aina kahdesti shampoolla, ellei asiakas ole jo sinä päivänä pessyt hiuksiaan. Ensimmäinen pesu kuulemma vain rikkoo lian sidokset hiuksessa ja toinen shampoopesu vasta puhdistaa hiuksen.
Mielenkiintoista ja mikä täällä on eniten pistänyt silmään on hiusten föönaus ja viimeistely. Suomessa se on paljon yksinkertaisempaa ja yleensä hiukset kuivataan vain suoriksi, kun täällä asiakkaalta kysytään, että miten hän haluaisi hiuksensa föönattaviksi, kuten esim. kiharalle. Lopputulokset ovat kyllä aina olleet tosi kauniita.

5. Mitä lisäpalveluja työssäoppimispaikasta on tarjolla?
- Työpaikalla ei juuri ollut ylimääräisiä lisäpalveluja, siellä ei saa pidennyksiä, kauneuspalveluita, kuten ehostusta, kynsienlaittoa, yms.






Työssäoppiminen Englannissa

En ole nyt kirjoitellut tänne blogiin mitään vähään aikaan, koska meillä oli atto-jakso, jolloin ei tullut oikein tehtyä mitään ammatillisia töitä.
Nyt olen kuitenkin aloittanut työssäoppimisen Englannin Chichesterissä kuutisen viikkoa sitten ja kirjoitin tästä kerran jo pitkän esittelypostauksen, mutta Blogger ei ollut tallentanut sitä, joten kirjoitetaan sitten uudestaan.

Chichester on kaupunki joka sijaitsee eteläisessä osaa Englantia. Väkiluvultaan siellä on noin 114 000 asukasta, kun Jyväskylässä on n. 137 500 asukasta. Keskustassa kuitenkin näkee paljon enemmän ihmisiä liikkeellä, kuin Jyväskylässä - varsinkin aurinkoisella säällä ja ihmiset tuntuvat tykkäävän vain istua penkeillä ja nauttia hyvistä säistä.
Kaduilla on aina välillä pieniä kojuja, joissa myydään mm. mansikoita, mustikoita, koruja, hampurilaisia ja hodareita.
Liikkeitä löytyy keskustasta vaikka minkälaista, on niin vaateliikkeitä kuin karkkikauppojakin, joten shoppailua on kyllä tullut tehtyä.

Olen asunut täällä niin kutsutussa host-familyssä, eli koulun järjestämän naisen talossa, kenelle koulu maksaa minusta vuokraa. Talo on aika normaalin kokoinen omakotitalo todella mukavalla ja rauhallisella seudulla. Keskustaan ja työpaikoille menee noin 30 minuuttia kävellessä.
Omakotitalon omistaa nainen nimeltään Wendy, joka tekee cateringiä työkseen. Nainen on ollut todella mukava ja ottanut minut hyvin vastaan kotiinsa.
Yllätyksenä minulle tuli se, että Wendy ei ollutkaan talon ainoa asukas, niinkuin minulle oli kerrottu, vaan täällä on kaksi muutakin huonetta, joita muut opiskelijat vuokraa.
Ensimmäisten kahden viikon ajan täällä oli parikymppinen italialaismies nimeltään Carlos, joka oli asunut täällä joulukuusta saakka. Hän kuitenkin lähti takaisin kotiin pari viikkoa minun saapumiseni jälkeen.
Täällä asuu myös englantilaispoika Andy, joka on töissä sairaalalla ja nyt viimeisenä viikkonani tänne muutti uusi poika Ranskasta.
Asuminen muiden ihmisten kanssa on kuitenkin sujunut ihan mutkattomasta ja ongelmia ei ole ollut.

Työssäoppimispaikkoja minulla on täällä kolme, joista ensimmäiset kolme viikkoa olin Toni&Guy -nimisen kampaamoketjun liikkeessä. Työajat olivat maanantaista perjantaihin 9-17.
Ensimmäisen viikon aikana minulta kysyttiin meille suomalaisille aika itsestäänselviäkin kysymyksiä, kuten että olenko ikinä pessyt hiuksia tai tehnyt mitään asiakasta ja kuinka monta asiakasta olen tehnyt. Yritin siinä sitten selittää, että kyllä olen, koska opiskelen tosiaan jo toista vuotta kyseistä alaa. Siinä he sitten kuitenkin "opettivat" minut pesemään hiuksia ihan kädestä pitäen vaihe vaiheelta. Pakko myöntää että välillä alkoi jo vähän ärsyttääkin, mutta loppuviikosta sain jo pestä hiuksia itsenäisesti, ilman että siinä oli kokoajan joku neuvomassa. He laittoivat minut myös pesemään ja föönaamaan yhden työntekijän hiukset, siinä he sitten taas ihmettelivät, kun osasinkin jo föönata.
Toisella viikolla päivät kuluivat hiuksia pesten, kahvia tarjoillen, lakaisten ja pyykkejä viikaten.
Kolmannella viikolla minulle taas opetettiin, että miten väri pestään pois hiuksista, joten kolmannella viikolla sain myös tehdä sitä.
Asiakkaitahan en varsinaisesti päässyt tekemään ollenkaan, vaan enemmänkin seuraamaan, kun muut teki. Kolme viikkoa kului kuitenkin näin jälkeen päin ajateltuna aika nopeasti, vaikka välillä päivät tuntuivat todella pitkiltä, kun ei oikein ollut tekemistä.

Seuraavaksi pääsin Chichester Collegeen hiusalalle viikoksi katsomaan, että miten täällä käy alan opiskelu. Englannissa ilmeisesti kampaajat ja parturit koulutetaan erikseen, tai ainakin tuolla koululla missä olin oli tällainen käytäntö. Parturiopinnot kestävät vain vuoden ja kampaajilla se taisi olla kolme vuotta. Valtaosa partureista oli poikia ja kampaajista taas tyttöjä.
Päivät kuluivat oikeastaan kassalla päivitellen asiakastietoja tietokoneelle ja parturiopiskelijoiden kanssa. Sain myös tehdä kaksi asiakasta, ne olivat kyllä molemmat vain pesu ja föönaus, mutta oli siltikin mukava päästä tekemään itse koko asiakas.
Täällä olin tosiaan vain viisi päivää ja koululla olisin todellakin voinut olla pidempäänkin, koska siellä kuitenkin pääsi tekemään töitä paljon paremmin ja oli muutenkin mukava päästä tutustumaan täkäläisiin nuoriin. Suosittelisin, että jatkossa jos tänne ketään tulisi, niin koululle enemmän aikaa.

Viimeiset kaksi viikkoa työssäoppimisestani olen Creations -nimisessä kampaamossa. Heti ensimmäisenä päivänäni, kun minulle esiteltiin paikkaa minulle kerrottiin, että täällä en tule edes pesemään hiuksia, vaan työ on pelkkää siivoilua ja kampaajien seuraamista.
Nyt minulla on enää kaksi päivää jäljellä tässä kampaamossa ja tästä kampaamosta ei ole tullut mitään kovin hyvää kuvaa, koska täällä ei oikeasti pääse tekemään mitään muuta kuin siivoamaan, joten päivät tuntuvat hyvin pitkästyttäviltä.
Ei tunnu siltä, että kyseisestä kampaamosta on ollut mitään hyötyä, koska joinain päivinä minulle lykätään niin paljon siivoamista, pyykkiä, folioiden repimistä ja taittelua, että en edes ehdi seurata kampaajien tekemistä. Tätä en suosittelisi jatkossa muille työssäoppijoille.

Kolmen päivän päästä työssäoppimiseni on tosiaan ohi ja lento lähtee takaisin koti-Suomeen. Kaiken kaikkiaan minulla on ollut kivaa ja on kyllä ollut hieno kokemus ja on ollut kiva nähdä, miten asiat tehdään jossain muualla kuin Suomessa.


maanantai 11. tammikuuta 2016

Permanentin historia ja kehitys

Permanentin historia

Kaikista ensimmäisen keinon kihartaa hiuksia keksi Marcel Grateau vuonna 1872, jolloin hän keksi puristuspihdit, jotka kuumennettiin tulen yllä ja sitten painettiin hiukseen. Pihtien lämpö tarkistettiin painamalla ne sanomalehteen, ja jos lehti paloi hieman, silloin lämpö oli sopiva. Tällä tavalla sai aikaan kaksiulotteiset laineet. Tapa oli turvallinen, jos tangot piti irti hiuspohjasta.



Permanentit ovat saaneet alkunsa jo 1900-luvun alussa, kun Saksalainen parturi-kampaaja Karl Nessler alkoi kehittelemään ensimmäistä pysyvää menetelmää hiusten kihartamiseen, joka soveltui ihmisille. Aiemmin kiharoita oltiin käytetty peruukeissa, mutta niihin käytetyt aineet olivat liian voimakkaita ihoa vasten. Nesslerin kehittäämää tapa oli käytännöllinen vain pitkiin hiuksiin. 


1905-luvulla Nessler yhdisti Grateaun menetelmän, jossa käytettiin lämpöä hiusten kihartamiseen sekä kemikaalien käytön, jota oltiin käytetty peruukeissa jo pidemmän aikaa. Täten Nessler loi oman menetelmänsä, jossa ensin hiukset kostutettiin alkaalisessa liuoksessa, jossa joidenkin lähteiden mukaan oli lehmän virtsaa sekä vettä. Tämän jälkeen hiukset kierrettiin metallisten sauvojen ympärille, jotka sitten yhdistettiin sähköiseen lämmityskoneeseen. Hiukset kuumennettiin noin 100°C, koko kiharruksessa meni suunnilleen 6 tuntia. Prosessissa käytettiin kutakuinkin 12 messinkitankoa, joista jokainen painoi n. 1 kg. Kuumat messinkitangot pidettiin koskemasta päänahkaa pitämällä ne ilmassa vaijereiden avulla, jotka roikkuivat isommasta telineestä. 

Nessler suoritti ensimmäiset kokeensa vaimolleen ja päätyi parilla ensimmäisellä kerralla polttamaan hänen päänahkaansa sekä hiukset kokonaan irti. Vuonna 1906 Nesslerin käytäntö oli kuitenkin jo suosittu naisten pitkissä hiuksissa ja siitä tuli nykyajan permanenttien edeltäjä. 


Permanentin kehitys


Vuonna 1917 Sveitsiläinen maahanmuuttaja Eugene Suter sekä Espanjalainen Isidoro Calvete keksivät yhdessä uudenlaisen pienemmän koneen, jolla pystyi kihartamaan myös hiusten tyven, jotta lyhyidenkin hiusten kihartaminen olisi mahdollista. Tässä mallissa lämmittimet kuumensivat latvat ja tyven erikseen. 

Ensimmäiset lämmittimet olivat putkimaisia ja ne asetettiin valmiiksi rullatun hiusosion päälle. Tämä oli helpompaa, kun hiukset pestiin, leikattiin tai asetettiin suippoihin. 


1930 lukuun mennessä permanenttaus oli suurinosin kokemusperäistä ja kampaajat tekivät sitä tavalla, jonka itse näkivät parhaaksi. Kampaajat kuitenkin pyrkivät parantamaan tekniikkaa ja vähentämään työmäärää mikä permanenttiin meni. 
Vuonna 1938 Arnold F. Willatt keksi kylmän permanentin, johon ei tarvinnut koneita tai lämpöä ollenkaan. Hius käärittiin rullien ympärille ja hiukseen laitettiin ammonium tioglykolaattia, joka avaa hiuksen rikkisillat ja seuraavaksi hius suljettiin vetyperoksidilla. Tämä prosessi kesti noin 6-8 tuntia huoneenlämmössä.


Nykyään permanenteissa käytetään natrium tioglykolaattia ammoniakin sijaan ja tällä menetelmällä menee n. 15-30 minuuttia vaikuttaa, jonka jälkeen hiuksiin laitetaan kiinnitysaine. 



Lähteenä tiedolle ja kuville toimivat:
www.en.wikipedia.org/wiki/Perm_(hairstyle)
sekä google.fi


tiistai 5. tammikuuta 2016

Permanentteja

Laitan tähän kuvina nyt muutamia kuvia erilaisista permanenteista ja permanenttitekniikoista.

Klassinen permanentti

Klassinen permanentti isoilla rullilla lyhyissä hiuksissa


Spiraalipermanentti

Spiraalipermanentti


Spiraalipermanentti tekovaiheessa


Tiiliskivipermanentti

Tiiliskivi -muodostelmassa aseteltu permanentti

Osapermanentti

Osapermanentti hiusten päällisosassa


Permanentit miehillä

Miehille voi myös tehdä permanentteja


En omista mitään tämän postauksen kuvista.