En ole nyt kirjoitellut tänne blogiin mitään vähään aikaan, koska meillä oli atto-jakso, jolloin ei tullut oikein tehtyä mitään ammatillisia töitä.
Nyt olen kuitenkin aloittanut työssäoppimisen Englannin Chichesterissä kuutisen viikkoa sitten ja kirjoitin tästä kerran jo pitkän esittelypostauksen, mutta Blogger ei ollut tallentanut sitä, joten kirjoitetaan sitten uudestaan.
Chichester on kaupunki joka sijaitsee eteläisessä osaa Englantia. Väkiluvultaan siellä on noin 114 000 asukasta, kun Jyväskylässä on n. 137 500 asukasta. Keskustassa kuitenkin näkee paljon enemmän ihmisiä liikkeellä, kuin Jyväskylässä - varsinkin aurinkoisella säällä ja ihmiset tuntuvat tykkäävän vain istua penkeillä ja nauttia hyvistä säistä.
Kaduilla on aina välillä pieniä kojuja, joissa myydään mm. mansikoita, mustikoita, koruja, hampurilaisia ja hodareita.
Liikkeitä löytyy keskustasta vaikka minkälaista, on niin vaateliikkeitä kuin karkkikauppojakin, joten shoppailua on kyllä tullut tehtyä.
Olen asunut täällä niin kutsutussa host-familyssä, eli koulun järjestämän naisen talossa, kenelle koulu maksaa minusta vuokraa. Talo on aika normaalin kokoinen omakotitalo todella mukavalla ja rauhallisella seudulla. Keskustaan ja työpaikoille menee noin 30 minuuttia kävellessä.
Omakotitalon omistaa nainen nimeltään Wendy, joka tekee cateringiä työkseen. Nainen on ollut todella mukava ja ottanut minut hyvin vastaan kotiinsa.
Yllätyksenä minulle tuli se, että Wendy ei ollutkaan talon ainoa asukas, niinkuin minulle oli kerrottu, vaan täällä on kaksi muutakin huonetta, joita muut opiskelijat vuokraa.
Ensimmäisten kahden viikon ajan täällä oli parikymppinen italialaismies nimeltään Carlos, joka oli asunut täällä joulukuusta saakka. Hän kuitenkin lähti takaisin kotiin pari viikkoa minun saapumiseni jälkeen.
Täällä asuu myös englantilaispoika Andy, joka on töissä sairaalalla ja nyt viimeisenä viikkonani tänne muutti uusi poika Ranskasta.
Asuminen muiden ihmisten kanssa on kuitenkin sujunut ihan mutkattomasta ja ongelmia ei ole ollut.
Työssäoppimispaikkoja minulla on täällä kolme, joista ensimmäiset kolme viikkoa olin Toni&Guy -nimisen kampaamoketjun liikkeessä. Työajat olivat maanantaista perjantaihin 9-17.
Ensimmäisen viikon aikana minulta kysyttiin meille suomalaisille aika itsestäänselviäkin kysymyksiä, kuten että olenko ikinä pessyt hiuksia tai tehnyt mitään asiakasta ja kuinka monta asiakasta olen tehnyt. Yritin siinä sitten selittää, että kyllä olen, koska opiskelen tosiaan jo toista vuotta kyseistä alaa. Siinä he sitten kuitenkin "opettivat" minut pesemään hiuksia ihan kädestä pitäen vaihe vaiheelta. Pakko myöntää että välillä alkoi jo vähän ärsyttääkin, mutta loppuviikosta sain jo pestä hiuksia itsenäisesti, ilman että siinä oli kokoajan joku neuvomassa. He laittoivat minut myös pesemään ja föönaamaan yhden työntekijän hiukset, siinä he sitten taas ihmettelivät, kun osasinkin jo föönata.
Toisella viikolla päivät kuluivat hiuksia pesten, kahvia tarjoillen, lakaisten ja pyykkejä viikaten.
Kolmannella viikolla minulle taas opetettiin, että miten väri pestään pois hiuksista, joten kolmannella viikolla sain myös tehdä sitä.
Asiakkaitahan en varsinaisesti päässyt tekemään ollenkaan, vaan enemmänkin seuraamaan, kun muut teki. Kolme viikkoa kului kuitenkin näin jälkeen päin ajateltuna aika nopeasti, vaikka välillä päivät tuntuivat todella pitkiltä, kun ei oikein ollut tekemistä.
Seuraavaksi pääsin Chichester Collegeen hiusalalle viikoksi katsomaan, että miten täällä käy alan opiskelu. Englannissa ilmeisesti kampaajat ja parturit koulutetaan erikseen, tai ainakin tuolla koululla missä olin oli tällainen käytäntö. Parturiopinnot kestävät vain vuoden ja kampaajilla se taisi olla kolme vuotta. Valtaosa partureista oli poikia ja kampaajista taas tyttöjä.
Päivät kuluivat oikeastaan kassalla päivitellen asiakastietoja tietokoneelle ja parturiopiskelijoiden kanssa. Sain myös tehdä kaksi asiakasta, ne olivat kyllä molemmat vain pesu ja föönaus, mutta oli siltikin mukava päästä tekemään itse koko asiakas.
Täällä olin tosiaan vain viisi päivää ja koululla olisin todellakin voinut olla pidempäänkin, koska siellä kuitenkin pääsi tekemään töitä paljon paremmin ja oli muutenkin mukava päästä tutustumaan täkäläisiin nuoriin. Suosittelisin, että jatkossa jos tänne ketään tulisi, niin koululle enemmän aikaa.
Viimeiset kaksi viikkoa työssäoppimisestani olen Creations -nimisessä kampaamossa. Heti ensimmäisenä päivänäni, kun minulle esiteltiin paikkaa minulle kerrottiin, että täällä en tule edes pesemään hiuksia, vaan työ on pelkkää siivoilua ja kampaajien seuraamista.
Nyt minulla on enää kaksi päivää jäljellä tässä kampaamossa ja tästä kampaamosta ei ole tullut mitään kovin hyvää kuvaa, koska täällä ei oikeasti pääse tekemään mitään muuta kuin siivoamaan, joten päivät tuntuvat hyvin pitkästyttäviltä.
Ei tunnu siltä, että kyseisestä kampaamosta on ollut mitään hyötyä, koska joinain päivinä minulle lykätään niin paljon siivoamista, pyykkiä, folioiden repimistä ja taittelua, että en edes ehdi seurata kampaajien tekemistä. Tätä en suosittelisi jatkossa muille työssäoppijoille.
Kolmen päivän päästä työssäoppimiseni on tosiaan ohi ja lento lähtee takaisin koti-Suomeen. Kaiken kaikkiaan minulla on ollut kivaa ja on kyllä ollut hieno kokemus ja on ollut kiva nähdä, miten asiat tehdään jossain muualla kuin Suomessa.
